tiistaina, syyskuuta 30

Fyssaria

Viime päivityksen jälkeen ollaan käyty Mämmyn kanssa kahdesti Kouvolassa moikkaamassa Hirnin Patriciaa, 11.9. sekä 25.9. Tieto lisää tuskaa, vai miten se meni?

Ensimmäisellä kerralla koirasta ei tainnut löytyä kohtaa, joka ei olisi ollut jumissa. Vuoden huono koiranomistaja -palkinto voitettu! M on siis koko kesän ollut helteiden takia erittäin flegmaattinen, ja luulin huonon liikkumisen johtuvan siitä. Väärin meni, jumia löytyi, erityisen pahana niskassa (toisin sanoen, syy syömättömyyteen löytyi). Lisäksi tuli toivetta parin kilon laihdutusta varten sekä ruuanmuutosta markettimuonasta johonkin laadukkaampaan - meillä on popsittu siitä eteenpäin Canagan Country Gamea.

Toisella fyssarikerralla näkyi jo valoa tunnelin päässä - koira oli vastannut hyvin hoitoon, alaselästä löytyi yksi lukko joka aukesi helposti, niska oli priima. Ensimmäisen fyssarikerran jälkeen  M oli alkanut melomaan molemmilla etutassuillaan, johon onneksi löytyi selitys; edellisellä kerralla aukaistut lavat olivat "pudottaneet kaiken painonsa" etutassujen murheeksi. Muutos oli kuitenkin hyvästä, ja myös etutassut saatiin aukaistua. (koira kasvoi kokoa varmaan  kolme senttiä kun kroppa saatiin kuntoon...)

Liikkuminen on parantunut selkeästi, Max on selkeästi paljon iloisempi koira kuin ennen. Ruuat eivät ole jääneet kuppiin kertaakaan ekan fyssarikäynnin jälkeen, jee! Meillä on vielä yksi kontrolliaika lokakuun lopulla, ja jos siellä on kaikki ok, me päästään aloittamaan meidän ohjatut agitreenit - me meinaan päästiin BATiin! :)

torstaina, elokuuta 28

Vähän kovempi jätkä kuin muut

Mämmyn kanssa käytiin eilen eläinlääkärissä. Mämmyn syömistahti on viimeisen puolen vuoden aikana hidastunut, ja viikonloppuna jätkä jätti ensimmäisen kerran kokonaan ruuat kuppiin (Kennel-Rehun jauhelilihaa), seisoi vain kupin vieressä, nuoleskeli huuliaan ja vilkuili miua. Sillä oli selkeästi nälkä (tai ainakin ruokahalua), mutta syöminen ei onnistunut. Varasin ajan Mämmylle Eläinklinikka Karvakamuille, ja siellä oltiin samaa mieltä miun kanssa siitä, että ongelma on tod. näk. suussa. Mämmy nukutettiin (otsikko tulee siitä, kun ell tokaisi Mämmyn vielä reilun viiden minuutin jälkeen yrittävän pysytellä tolpillaan, että täähän on vähän kovempi jätkä kuin muut), hampaat putsattiin hammaskivestä ja verikokeet otettiin. Kaikki oli mysteerisesti ja onneksi ok, mitään vikaa ei löytynyt, nielu, hampaat ja veriarvot ok. Diagnoosiksi tuli kysymysmerkillä niskakipu, koska Mämmy aristi niskaa eläinlääkärin kopeloidessa. Siihen saatiin viikon särkylääkekuuri ja meille on fyssari varattuna 11.9., Patricia Hirnille Kouvolaan. Saadaan sitten tsekkailtua muutenkin kuinka jumissa M on, miä oon kovasti yrittänyt kytätä käyttääkö toista etujalkaa oikein vai melooko vähän, innostuneena ja pirteenä ei näy mitään, mutta huomaa heti kun on väsynyt niin hienoista melomista.

Kun tulin hakemaan Mämmyä eläinlääkäristä, toinen tuli vastaan kuin humalainen, vielä aivan tillintallin. Samanlaista meno oli oikeastaan koko iltaipäivän, kepo tuli viiden maissa kotiin, silloin käveltiin jo suoraan eikä Rickyllekään enää äristy.

Nyt pidetään peukkuja et kipulääkkeet auttavat ja fyssarin jälkeen toivottavasti myös ranka saadaan tsekattua läpi, ehkä se ruokakin alkaa maistumaan. Tää viikko on kyllä hyvin syöty niin lihat kuin nappulatkin, mutta huomaa et edelleen jos on jotain ihmisten jämiä kupissa niin jättää syömättä. Onko jotenkin ikään liittyvää vai mitä, toivottavasti selvinnee.


Kesäkuulumisia

Meidän kesä on ollut koiratapahtumaton sitten agilityn SM-kisojen. Syytän töitä - kun töihin ja työmatkoihin menee vuorokaudessa parhaimmillaan se 12 tuntia, ajankäyttö on melko rajallista. Ja aina kun miulla on ollut päiväkin vapaata, me ollaan karattu mökkeilemään. Tai sitten ollaan ajettu toiselle puolelle Suomea näkemään henkilöä x. Mutta koirallinen elämä on jälleen nostanut päätään, me ollaan ilmoittauduttu BATin jäsenkatselmukseen (eli siis suomeksi haettu ryhmäpaikkaa pääkaupunkiseudulta, OHO) Mämmyn kanssa, kisakalenteria on jopa katsottu (ilmoittauduttu ei kyllä vielä mihinkään) ja muutenkin tässä alkaa olemaan hyvinkin koirallinen olo - ei siihen itseasiassa tarvittu kuin yksi astutusreissu. Lähdin Sallan ja Subrén seuraksi pari viikkoa sitten Tampereelle, ja luoja että tykkäsin reissusta, vaikka omia haukkuja ei ollutkaan mukana. Meidän pitää tehdä taas joku retki! Nyt vaan kaikki peukut pystyssä, että Subréhybré on kantavana ja päästäisiin nuuskuttelemaan pentuja <3

Ja lopuksi hetkiä meidän kesästä:


kesän ainut reissu ilman haukkuja










sunnuntaina, heinäkuuta 6

Agility SM 2014, The Suurretki

Tarvittiin sairaslomaa, että kerkeän vihdoin naputtelemaan sanasen SM-kisoista. Kesä on mennyt ahkerasti hattaraa vääntäessä (ilo asuu Linnanmäellä, tervetuloa!), mutta kerettiin me käydä Tampereellakin!

Saatiin Sallan kanssa maaliskuun alussa onnistuneitten Kotkan kisojen jälkeen ajatus, että lähdetään SM-kisoihin. Tällöin olimme vielä siinä uskossa, että kisat käytäisiin Rovaniemellä. Naureskelimme asialle kuin hyvällekin jutulle, joojoo, tottakai me lähdetään seikkailulle! Rovaniemelle ja auto täyteen koiria. KSSKn medijoukkueeseen ei vielä silloin ollut tullut yhtä ainutta kiinnostunutta, joten meidän joukkuesuunnitelma oli kisata Maxillä, Secillä ja Rickyllä, joka kaivettaisiin naftaliinista koipallojen joukosta. Me käytiin Rickyn kanssa jopa treenaamassa pariin kertaan, ja sehän itseasiassa jopa kulki! Vetävään käteen ei tullut niin kuin treeniaikana, meno oli entisestään kuin höyryjunalla, kiskoiltaan ei poiketa, mutta ei se virheellistä suoritusta saanut aikaiseksi eikä tuntunut kipeeltä treenien jälkeen. Rimat tosin molemmilla kerroilla max. 35 cm.

No, oltiin treenattu, ilmoitettu KSSKn agivastaavalle että hei, kiinnostusta löytyy, saadaan joukkue kasaan. Oltiin myös saatu selville, että ei Rovaniemelle asti tarvitse lähteä, Tampere riittää. Iskäkin oli luvannut pakun lainaan, joten yöpaikkakin oli tiedossa (se, kuka tulee sanomaan miulle, että pakussa on huono nukkua, niin miä näytän teille maailman hienoimman minimatkailuauton!). Viime metreillä mukaan ilmaantui kuitenkin lisää joukkuekiinnostuneita, joten jouduin toteamaan Rickylle, että sori kaveri, olet varakoira. Jälkikäteen ajateltuna koiralle selkeästi paras ratkaisu, lihaskunto kadonnut agilityn saralta olemattomiin ja toinen kuitenkin olisi antanut kaikkensa ja enemmänkin - olisiko se ollut sen arvoista katsoa, jos toinen olisi kipeytynyt kisoista?
Max kuitenkin pääsi joukkueeseen. Saatiin meidän toivoma kakkospaikkakin. Ja Max pääsi myös perjantain iltakisoihin.

Meidän reissu alkoi itse asiassa jo torstai-iltana, iskä kävi poimimassa miut ja jätkät kyytiin Helsingistä Valkealaan. Myös Salla tuli Valkealaan jo torstaina, grillailtiin ja heitettiin huonoa läppää. Nukuttiin mitä nukuttiin, käytiin aamulla tekemässä hallilla kontaktisulkeiset, poikettiin Iitissä hakemassa matkaan muutama peitto ja lähdettin ajelemaan kohti Tamperetta. Syötiin jossain välissä ja jatkettiin ajelua, kunnes alettiin tuijottamaan kelloa: Max lähti 16. koirakkona, joten ilmoittautumassa piti olla viimeistään 14:30. Miten meidän aikataulu meinasi pettää niin pahasti, ettei me viidessä ja puolessa tunnissa päästä Valkealasta Tampereelle? Painettiin kaasu pohjaan, oltiin kisapaikalla 14.26. Ehdittiin, hitto vie. Ehdittiin myös hyvin lämpätä koira, rakastua rataan, hankkia tsemppifiilis. Ja me tehtiin meidän paras rata ikinä: pienet kaarrokset, hyvät kontaktit, nätti kepit. Mieletön draivi, siis MIELETÖN. Ja mitä tekee ohjaaja? Ohjaajamme on tutustunut rataan väärin ja ohjaa koiran kolmanneksi viimeisen hypyn jälkeen väärin päin. Salla kiros miua maalissa, miä halasin koiraa. Se oli hienompi kuin oikeasti ikinä. Parempi kuin Ricky parhaimpina päivinään. Miulla ei oo tätä rataa videolla, ja itse asiassa olen siitä iloinen: nyt en voi nähdä, kuinka pahasti sössin itse. Mut fiilis ei oo oikeesti ikinä ollut parempi radalta tullessa. Myös toinen rata tuntui hyvältä, ja sieltä me saatiinkin sitten nolla. Toinen rata löytyy täältä https://www.youtube.com/watch?v=ua8NM_1uxtE kohdasta 48.36. Etenemä -3,95, sij. 20/montakymmentä. Ei sillä sijoituksella niinkään väliä, mutta menoon olen tyytyväinen. Henkinen tuplanolla, jonka uskoin olevan mahdoton saada. Ilta menikin kivasti saunoessa Sannalla ja Annalla borderpullia pusutellessa. Miulla on hirmuinen pentukuume. Yö nukuttiin mukavan lämpimässä pakussa, aamulla kömmittiin ylös viemään joukkueenjohtajalle papereita. Max starttasi toisella kierroksella, jo oli selkeästi jo oma, kuriton itsensä. https://www.youtube.com/watch?v=lqi8_5EuTVc, 3:17:03. Tyytyväinen olen radassa kohtaan ennen keinua sekä kakkos-kolmos-hyppyjä: ei karannut, tai ainakin kuunteli. Näin tuli myös todistettua, että Max ei ole kolmen startin koira, eikä myöskään kahden perättäisen kisapäivän koira. Lauantai-ilta meni katsellessa muiden suorituksia, Särkänniemessä vieraillessa sekä grillaillessa, kiitos ihana Minerva kun tulit meidän kanssa istumaan iltaa <3

Päätettiin jäädä sunnuntaiksi asti, katsottiin karsintaradat läpi, shoppailtiin viimeiset radat ja lähdettiin ajelemaan kotia kohti. Tää oli Salla huippureissu, mennään taas uudestaan seikkailulle <3



maanantaina, huhtikuuta 28

Mikkelin kisat

Kisoista rustaaminen on vähän jäänyt. Syynä päälimmäisenä se, että kisoista jäi tosi paska fiilis. Itellä ekalla radalla vielä tosi hyvä fiilis ja puhtaasti oma moka (koira siis haki väärään päähän putkea, käsky liian aikaisin), tuntu hyvältä mennä. Seuraava rata täyttä pelleilyä, koiralla korvat kadoksissa, ei kiinnostanut. Mitkä kepit, mikä kontakti, missä, tartteeko kuunnella. Oma liikkuminen tosi huonoa, koira sentään kulkee. Viimeiselle radalle ei ollut minkäänlaista tsemppiä lähteä, väsytti. Pinna paloi totaalisesti puomilla, vaikka se ei sitten loppujen lopuksi virhe ollutkaan. Note to myself: itsellä kisajaksaminen kaksi rataa, älä ilmoita koiraa kolmeen.

Näistä kisoista ei oikein mitään hyvää sanottavaa, paitti tokan radan puomin otti tosi nätisti ja odotti vapautuskäskyä.


Käytiin Sallan kanssa pari päivää kisojen jälkeen treenaamassa. Hyvin simppeliä, kepit, pari putkea ja hyppy. Lukemattomia keppivirheitä ja väärään päähän menneitä putkia: Maxiä ei yksinkertaisesti kiinnostanut, miten mentiin, kunhan sai mennä. Kuten Sallakin sanoi, sille on ihan sama mihin väliin se kepeillä osuu, toisella kertaa kutsutaan pois ja toisella saa mennä. Tolta koiralta on oikeasti alettava vaatimaan ja aika paljon. Väärästä virheestä selkeä merkki, ei noin. Ei heitetä herran haltuun vaan ohjataan.

Miun piti ilmoittaa Max vappuviikonloppuna kahdelle hyppikselle Helsinkiin mutta en ilmoittanut. Ketuttaa vieläkin.

tiistaina, huhtikuuta 8

"RTK1"

Sieltä se sunnuntaina tuli, meidän viimeinen tulos alokas-luokasta ja Mämmy sai tulokset RTK1-koularin. Nythän se siis on epävirallinen, ja hetken aikaa mietin, että pitäiskö käydä sittenkin alokas uusiksi, että tuosta tulis virallinen... En jaksa. Sitä paitti, avossa tulee kaikkia kivoja liikkeitä, sinne siis!

Sunnuntaina siis käytiin Kouvolan rallytokokisoissa. Matkaan lähdettiin lauantai-iltana, oltiin kepolla yötä (tai jätkät oli itse asiassa la-su yön iskällä, koska miun veli halus nukkua Maxin vieressä...), aamulla jätin kepon nukkumaan ja lähdin itse kisoihin (huono kepo!). Vähän myöhässä ja vauhdilla, ja hallilla huomasin, että miulta jäi sitten jätkien hihnat iskälle... Yritettiin ettiä Sallan kanssa pantoja, hihnat sain Sallalta lainaksi, mutta ei löytynyt. Onneksi miulla on ystävänä maailman ihanin Salla, joka sitten näppärästi väkersi kokoon Mämmylle pannan Suffen rakkaasta narulelusta. Anteeksi Suffe, korvaan tän kyllä!


Tuomarina Reeta Jokela

Mämmy sai 89 pistettä, ja kaikki menetetyt pisteet oli ohjaajavirheitä. Kyltillä 2 liian laaja kaarros, -1, ja kyltillä 13 ohjaaja otti ylimääräisiä askeleita, -10. Vire ois saanu olla parempi, mutta tuomarin sanoin "malliesimerkki rallytokosuorituksesta, josta olisi ilman ohjaajavirheitä saanut täydet 100 pistettä". 


(C) Salla. Secilia Maria hienosti kolmas ja myös RTK1, onnea! :)


Eilen oli Mämmyn synttärit, Mämmy täytti 7 v., paljon onnea miun Peter Pan ♥


(C) Maire Sievä



tiistaina, maaliskuuta 25

Lahjattomat treenaa?

Viime päivitys on tammikuulta, jonka jälkeen täällä onkin ollut hiljaista. Puoliksi vahingossa, kun ei ole muka kerennyt päivittää. Tän jälkeen ollaan käyty Sallan kanssa kahdesti treenaamassa ja käyty kahdet eri kisat. Tästä lähtien lupaan päivittää ahkerammin - suomeksi aina, kun ollaan käyty treenaamassa.

Kalenterissa lukee, että Valkealassa on oltu 14.-16.2. Oletan, että ollaan käyty silloin Sallan kanssa treenaamassa :D Muistaakseni treenattiin jotain pätkää jostain koulutuksesta, jossa Salla on käynyt? Tästä ei tarkempaa muistikuvaa (niin, pitäisiköhän nää treenit kirjoittaa ylös?), joten ei kai sitten mitään ihmeellistä. Vastapainoksi saatte jostain marraskuun treeneistä videopätkää: https://www.youtube.com/watch?v=ePQhOcDqZs4

Rickyllä kävi helmikuussa myös kaksi kertaa hieroja, Turusen Jonna. Sieltä ei löytynyt mitään isompaa jumia, jota olin pelännyt, pientä toispuoleisuutta, johon kyllä hyvin vastasi, toisella hierontakerralla ei löytynyt huomautettavaa.

Itse sairastin kunnon oksennustaudin viikolla 10, ja jätkät lähti kepon kanssa 9.3. Valkealaan viikon lomalle, itse tulin perässä 14.3. Olin varautunut suuriin mökötystuokioihin, mutta en antanut jätkille aikaa mököttää, lähdettiin suoraan hallille - olin ilmoittanut Mämmyn Kotkaan 15.2. ja esteitä ei oltu nähty varmaan kuukauteen. Viikon loma näkyi: Mämmy ja Ricky näyttivät levinneiltä, Max ei oikein kulkenut mihinkään mutta olipa kerrankin kuulolla! Perjantaitreenit oli pikatreenit, esteillä oltiin ehkä viisi minuuttia, ja tarkoitus oli vaan palkata parista keppikulmasta ja kontakteista, joten ratapiirrustus ei ole oleellinen.
Seuraavana aamuna hypättiin Sallan Meganeen ja lähdettiin huristelemaan lumisateessa kohti Kotkaa. Ricky pääsi mukaan seuraneidiksi. Meidän päivä onnistui enemmän kuin loistavasti: Subré teki erittäin nätin ja nopean nollan päivän ensimmäisellä radalla, (mä olen Salla sanonut, että se on vain siun omasta päästä kiinni, Suffelipuffeli on huippu eläin!) sieltä sitten serti ja siirto kakkosluokkaan, jee, hyvä Suffe! Urheilijamaisesti käytiin Pizza Raxissa syömässä :D Itseä kehtuutti ihan hirvesti syömisen jälkeen, eikä olisi radalle jaksanut lähteä - pihalla oli huono lämpätä kun lunta oli nilkkaan asti (syy, miksi en tykkää kisata talvella: näittenkin piti olla kivat kevätkisat, mutta yöllä sitten puhkesi lumimyräkkä). Rata tuntui kuitenkin tosi kivalta, Mämmy tuntui kivalta, itsellä oli hyvä fiilis lähteä radalle. Ja mikä sieltä sitten tuli: Mämmyn kolmas nollatulos kakkosista!! Hieman tahmainen, varmisteleva, mutta nolla on nolla vaikka voissa paistaisi, ja koko ajan oli sellainen fiilis, että tehtiin yhdessä ja samaa rataa. Videota tulee, kun Salla saa sellaisen läheteltyä ;)
Vuoden ainoa tavoite, yksi nollatulos, tuli siis vuoden ensimmäisistä kisoista. Loppuvuosi taidetaan voida vetää löysin rantein, sanoin Mämmyllekin että loppuvuosi saadaan sitten possuilla.



Me ollaan nuoriso, me ollaan tulevaisuus...
 (pliis, älkää kukaan muituttako, että Mämmy
 täyttää parin viikon päästä seittemän,
henkisesti se tulee aina olemaan Peter Pan!)

Kotkan nolla tuli kyllä niin puskista, että sitä ei osattu edes juhlistaa mitenkään, tää kyllä korjataan vielä Salla!

No, Mämmynen sai kunnon tuplakisaviikonlopun, olin meinaan ilmoittanut sen Espoon rally-tokokisoihin 22.3. Treenit ennen kisoja olivat minuutin pituisia sisätreenejä, joissa hyvä vire ja lelupalkka. Lahjattomat treenaa, vai miten se meni.

Kisapaikalle ajoi meiltä vajaa puoli tuntia, halli oli kiva ja alusta kiva. Max oksensi limaa tuntia ennen starttia, liekö ollut karvoja kurkussa kun olin sen edellisenä päivänä nyppinyt. Keskittyminen kisapaikalla ei ollut missään vaiheessa kovin hyvää, ja sisään halliin mentäessä Max ei ottanut oikein minkäänlaista kontaktia. En tiedä, mihin jätkä luuli tulleensa, mutta lähdöstä lähti sellaisella syöksyllä, että luuli ilmeisesti agikisoihin olevansa menossa. Uusin liikkeen, sanoin et hei, mitä tää on, ei noin -> Mämmyn häntä laski saman tien, korvat painuivat luimuun ja ilmeeksi muuttui "ei kettujakaan kiinnosta, tee keskenäks". Vauhti oli koko radan tasoa laama, ja M syttyi vasta kun meille aploodeerattiin kun tultiin kehästä, silloin ilme muuttui ja alkoi oikeasti seurata ja ilme muuttui kokonaan. No, kyllä se näinkin. Alla rata.


1. -3, uusiminen
2. -1, taluttiminen kiristyminen
4. -1, taluttimen kiristyminen
9. -1, taluttimen kiristyminen, tempo
10. -3, tempo
12. -3, tempo

Eli siis aikamoinen haista paska - asenne. Jälkikäteen ajatellen ois pitänyt keskeyttää koko suoritus, ois ollut varmaan koiralle parempi, mutta tää oli viimeinen kisa ennen Kouvolaa ja Kouvolan jälkeen ei ole enää kisoja, ja laji virallistuu 1.5. Että näin. Kotiin ajeltiin joka tapauksessa Mäkkärin kautta, koska tuloksesta oli juustopulla luvattu. Meidän tulos siis 87. 


Maxillä on muutenkin menossa nirppanokkakausi, raksut ei kelpaa, ellei ole oikeasti nälkä. Jätkät popsii siis osittain Pedigreetä ja osittain raakaa. Uusi ykkösherkku ovat kanansiivet.

Peeäs. Mämmy teki täydellisen iloiset liikkeet iltapäivällä kotona kaksi tuntia kisojen jälkeen, että näin tällä kertaa.

torstaina, tammikuuta 9

Jättijumbopäivitys

Miua hävettää. Viimesin päivitys on 3.5.2013, siis yli puolen vuoden takaa. Hävettää. Tää ei johdu siitä, ettei meille muka ois tapahtunu mitään: miulla alko kesätyöt 7.5., ja työtä tuli tehtyä parhaina päivinä melkein 14 tunnin työpäiviä. Koirallinen elämä oli kesällä melko rajoittunutta, treenattu ei oikein mitään ja kisoja käytiin harvakseltaan. Miulla oli treenimotivaatio ihan hukassa, ja muistan purnanneeni kisoissa kepoillekin, että mitä helvettiä me täällä tehdään. Tähän vaikutti suurilta osin Rickyn loukkaantuminen toukokuun lopussa. Blogin päivitys venyi ensin muutaman viikon, sitten kuukauden ja niin edelleen. Nyt käyn pikapäivityksellä läpi puolen vuoden merkittävimmät tapahtumat:

4.5. Maxin kanssa kisat Kotkassa, hyl, hyl ja 15.
25.5. Ryhmänäyttely Iitissä, Ricky hyl ja Mämmy h, oon niin ylpee miun näyttelykoirista! :D
28.5. Ricky otti yhteen lenkkillä labbiksen kanssa, tuloksena oli, että pienempi koira roikkui isomman hampaissa. Antibiootit, kipulääkkeet ja treenitauolle SM-kisoihin asti. Ennen SM-kisoja käytiin hierojalla, kaikki tuntui olevan ok, yhdet treenit kokeeksi alle, koira kulki hyvin.
7.6. Maxin kanssa kisat Kouvolassa, hyl ja vitonen (jolla voitto).
15.6. SM-joukkuekisa Rickyn kanssa. Vitonen (keinun ohitus). Hyppytyyli oli miusta outo, koira tosi väsynyt ja illalla ei hotellihuoneessa meinannut päästä ylös, liikkui nilkuttaen. Samantien tauolle uudestaan ja fyssarilla juostiin useampi kerta.
27.-28.7. Kisat Ruotsissa. Maxillä hyl x 3, ja kymppi, Rickyllä neljä huonoa rataa, joista yksi nolla. Meno epävarmaa, hyppäsi kerran siivekettä päin, joutui vääntämällä vääntämään. Tauko näkyi. Fyssari oli kuitenkin antanut luvan reissulle ja kerran sinne asti lähdettiin, niin kisattiin koko rahalla. Tässä vaiheessa päätin, että bortsumestiksien ja piirinmestiksien jälkeen Ricky jää eläkkeelle.
3.-4.8. Bortsumestikset Porvoossa. Rickylle hyvä hylky ja yliaikanolla. Oma liikkuminen tuntui tosi huonolta. Mämmylle kaksi hylkyä ja 15. Ei tämäkään tuntunut hyvältä, päätin lopettaa piirinmestisten jälkeen koko harrastuksen.
10.-11.8. Mämmy 5 ja 15, oli hyviä ratoja, Ricky vääntönolla ja vääntöhylky. Vitutti.
7.9. Muutto Helsinkiin, ihanaan kaksioon. Nykyisin kepo kuuluu virallisesti perheeseen.
12.-13.10. En voinut jättää piirinmestiksiin, pidin Rickyn uran lopettajaiset. 5 ja kaksi hylkyä. Meno tuntui oikeasti kivalta, vaikka radat eivät olleet tyylipuhtaita, tähän tuntui hyvältä lopettaa. Hyppytyyli oli selkeästi kärsinyt yhä enemmän, mutta onnellisemmalta ei olisi koira voinut näyttää. Tämän jälkeen Rickyllä ei olla edes treenattu, päässyt mukaan treeneihin tekemään kaksi putkea pallo palkalla. Herra on viettänyt onnellista oloneuvoksen elämää ja putkitreeniensä jälkeen näyttää onnellisemmalta kuin ikinä. Tein oikean päätöksen, vaikka kovin moni tuntuikin Rickyn eläköitymistä kauhistelevan. Oma mielipiteeni vain on, että koiraa ei tarvitse rikkoa kokonaan ennen kuin lopettaa harrastamisen. Mämmy yllätti kisoissa ja teki nollan, toinen LUVA-jee! Kansainvälisenä epäonnistumisen päivänä, tälläisetkö olosuhteet tää koira tarvitsee menestyäkseen? :D Toinen rata mämmymäinen hylky.
28.12. Mämmyn kisat Lahdessa, kaksi hylkyä. Molemmista radoista löytyi paljon hyvää.

Sallan kanssa ollaan käyty treenaamassa noin kaksi kertaa kuussa Kouvolassa. Mämmy on valtavan kiva, siitä löytyy paljon hyvää. Ricky on päässyt putkitreenilöimään. Meidän lauma tuntuu kertakaikkisen onnelliselta just nyt, mutta odotetaan kepoa elämään kokopäiväisesti meidän lauman kanssa - tällä hetkellä se nimittäin leikkii sotaa metsässä. Juhannusta odotellen.

Ai niin, vuoden 2013 ja 2014 tavoitteet. Vuoden 2013 tavoitteet löytyy täältä. Ricky toteutti vain yhden tavoitteensa, sai SM-nollat kokoon vuodelle 2013. Toisaalta tää vuosi oli paskoin ikinä, toisaalta meidän loppuelämän alku. Jonkinlainen piste kaikelle. Olen ikuisesti pikkuotokselle kiitollinen kaikesta, mitä se kerkes miulle kisakentillä opettaa. Nyt jatketaan kuitenkin tervettä loppuelämää :) Mämmy taas yllätti ja ensimmäistä kertaa vuosiin toteutti kaikki tavoitteensa, so happy tästä!

Tavoitteet vuodelle 2014 ovat suhteellisen suppeat ja yksinkertaiset. Toivotaan että kaikki pysyvät terveinä, varsinkin Ricky. Käydään treenailemassa silloin tällöin, pidetään kivaa. Ehkä muutamat kisat Mämmylle, se viimeinen nolla kolmosiin ois ihan jees mutta ei mikään pakko. Ehkä kunnostaudutaan rallytokossa?

Kerrankin tuntuu siltä, että tein realistiset tavoitteet tälle vuodelle! Lisäksi lupaan pyhästi elvyttää tän blogin ja raapustella tänne treeneistä :)

perjantaina, toukokuuta 3

Hallilla koko ilta

Miulla oli eilen harkkojen veto, nappasin koirat autoon odottamaan kolmeksi tunniksi. Olivat muuten vähän täynnä intoa odottelun jälkeen... 

Rickyllä keinu x 10, keppejä avokulmasta, puomi kahdesti. Keinulla seis ja ota, toimi pari kertaa, kerran annoin tulla ilman "ota"-käskyä, eipä reagoinut sitten enää toisella yrittämällä siihen. Kisoissa en ikinä vaadi "otaa", mutta parempi se on treeneissä tehdä. Loppua kohti toimi taas nätisti.
Keppejä avokulmasta, lipsui helposti toiseen väliin jos ei näyttänyt loppuun asti. (kyllä, koirani ei osaa omatoimisia keppejä), pallopalkalla vauhtia kun kepit seinään päin. Nätti :) Puomi kahdesti, ekan kerran oli jotenkin epävarma ja valuva, toinen kerta parempi. Kontaktipainotus sai vasemman polkuanturan taas auki, palanen lähti irti, mutta ei valunut verta, nuoli kuitenkin illalla ja aamulla tassuaan.

Mämmyllä aivan mieletön into, nopein terä paloi kuitenkin hirmu nopeasti. Keinu x 5, keppejä eri kulmista ja puomi ja aa kerran. Keinulle palkka kontaktille (tullut niin monta kertaa läpi kisoissa), nättejä, Maxille nopeita keinuja, olin tyytyväinen. Kepeillä haki joka kerta oikein, pujotteli loppuun asti, jeejeejee! Aa ja puomi otettiin kerran namipalkalla. 

Jäi hyvä fiilis treeneistä, ihan iloisin mielin Kotkaa kohti huomenna. 

maanantaina, huhtikuuta 29

Huhtikuun välikatsaus

Ricky
- kuudet agitreenit (oho, varmaan ennätys!), joista puolet omatoimitreeniä ja puolet ryhmätreeniä
- viisi agistarttia: kaksi nollaa (sijoilla 3. ja 5.), kaksi hylkyä, yksi kymppi 
- aavistus ehkä kovakorvaisuutta, ota-ongelmaa, fiilis kuitenkin positiivinen
- rokotettu
- nypitty
- mökkeily

Max
- kuudet agitreenit, puolet omatoimitreeniä ja puolet ryhmätreeniä
- kuusi agistarttia: yksi kymppi ja viisi hylkyä
- ei läheskään yhtä hyvän tuntuinen kuin kuukausi sitten, keppiepävarmuutta ja kontakteilla kanssa epävarma, kuitenkin tuntuu vieläkin yrittävän kovin kovasti. Fiilis on ollut treenien jälkeen mietteliäs, vähän plusmiinusnolla. Tai itseasiassa, kuu oli puoliväliin asti tosi jees, sitten vähän nuupahti. Uuteen nousuun sitten vain, eiks jeh. 
- rokotettu
- nyppimistä vailla
- mökkeily

toukokuu: näyttely molemmilla, Mämmyllä kolme starttia Kotkassa ensi viikonloppuna. Karitalla alkaa työt, mutta voitaisiin käydä vetämässä keppitreenit pari kertaa toukokuun aikana voisi olla aika jees.

Just relax

Myö vietettiin viime viikonloppu (pe-su) pääsykoekirjoja paossa kepolaisen mökillä. Jätkät nautti suunnattomasti, hihnoja ei edes näytetty kävelylenkeistä huolimatta. Ricky oli pähkinöinä pallonsa kanssa, Max keksi pyöriä kalanperkeissä (se pääsi saunaan ja pesulle ja kehtasi vielä nauttia siitäkin mokoma), jätkät sai herkkujämiä... Kaiken kaikkiaan levännyt, hyvä fiilis. Olin hurjan ylpeä keposta, se komensi Rickyä kun toinen räkytti ja söi kottikärryn etupyörää, kepo laittoi sen jäähylle :D

Ricky oli melkein koko reissun takki päällä kun tuntui vähän palelevan ilman jos ei oltu liikkeessä. Yöt piippailtiin välillä, ollaan totuttu nukkumaan mamman vieressä niin pitäähän sitä protestoidassa jos ei parvelle pääse mukaan nukkumaan, niih. 


Ja koska yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, kuvaoksennus:


et nähnyt ilman palloa, tai ainakin pallo oli lähettyvillä :)


herra söpis


kepo ja kaverit


harmaantuu päivä päivältä, komistuu vuosi vuodelta ♥


mökkiotus!


nomnomnom


ihmisten ruoka


meillä ei kerjätä eikä eikä kiusata koiria
meillä ollaan nälkäisiä ja ilkeitä


Näin irrallisena loppuhuomautuksena voin todeta, että käytiin tänään uusimassa rokotukset, olivat jätkät reippaita poikia, ruoka se on mikä maailmaa pyörittää!

Koiranpäivän treenit



Onhan se ihan jees kirjustaa treenejå muistiin lähes viikkoa myöhemmin... Yritetään silti! Irma siis piti viime keskiviikkona koiranpäivän treenit, aluksi noi punaisella, sinisellä ja vihreällä tehdyt pikkupätkät, sitten mustanumeroinen rata. Tein alkupätkät koirien kanssa vuorotellen, eli ei joutuneet kauaa hengaamaan hallissa. Ricky oli ihan täpinöissään, Max yritti hirveästi mutta huomasi vireen vähän kärsivän loppuradalla.

Ricky
- pikkupätkät ok, ei yllätyksiä

- kepeillä haki pari kertaa toiseen väliin, ekalla kerralla olin itse tiellä, mutta silti ärtsyti. 
- juoksi varmaan kolmesti 10-putken vierestä. Tätä miä en vaan tajunnut - käsky oli, näyttö oli, suunta oikea - miksi putken vierestä, en ymmärrä
- muuten tosi jees, teki nätisi töitä, pientä kaarretta, kepeillä kunnon vedätykset ja pallohetsaukset

Max
- aalla otti kaikki kontaktit 2on2off, kerran varasti. Hirmu hitaasti alas, mietin että sattuuko sitä vai onko se vaan epävarma. Kallistun epävarmuuteen
- kepeillä haki kanssa paljon väärin. Nää pitää oikeesti ottaa työn alle
- muuten sitten taisikin olla ihan nättiä työskentelyä, yritystä ainakin 

Hirveesti ei ole edes (ohjauksellista) mielikuvaa, mutta treeneistä jäi tosi hyvä fiilis, niin eiköhän se kerro jo ihan tarpeeksi? 

sunnuntaina, huhtikuuta 21

Viikon teemana kymppejä ja hylkyjä

Harvinainen viikko takana - me kisataan äärimmäisen harvoin kaksi kertaa viikossa, hyvä jos kahdesti kuussa. Mämmyllä startteja takana neljä ja Rickyllä kaksi. Viikon saldona on 2 x 10 ja 3 x hyl, joten ei sitä tuloksilla hirveesti juhlita. Ollaan vaivuttu epätoivon syvimpiin syövereihin, oltu hirmu iloisia ja kaikkea siltä väliltä. Koiraharrastusta parhaimmillaan ja pahimmillaan.



Tiistaina käytiin Kotkassa, ketynä Alisa. Kiitos ja anteeksi matkasta, käytiin vähän Kotka tsaisingilla! Ja pitsalla, kuten truu urheilijoiden kuuluukin. Kiitos myös kuvauksista :)
Mut niin, Mämmy ja radat. Otin pelkästään Mämmyn mukaan, ajattelin, että turha egoilu ja kovakorvaisuus jäis pois Rickyn jäädessä kotiin - ne jäi. Mämmy oli tosi kiva, radoilla oli sellainen yhdessä tekemisen fiilis. Jotenkin hitaalta... tai ei hitaalta, mut jähmeältä se kuitenkin tuntu.
Ekalta radalta siis kymppi. Keppivirhe, todennäköisesti painostin itse liikaa, ja sitten keinun alastulolta vitska. Ei itse asiassa edes harmittanut, koska se keppivirhe oli alla. Aika -2 ja jotain, etenemä jotain 3,5.
Toiselta radalta hylky, oma käsi lensi. Oli siinä tosin vitska aalta alla (ja muuten onnistuneet kepit ihan pimeestä kulmasta, en tajuu miten se haki selän taakse). Keinukin oli vähän kiikunkaakun, mutta muuten maltto kontakteille kohtuullisen nätisti (pois se minusta, että ne nätit ois, mut kuitenkin). Tykkäsin kuitenkin enemmän kun ekasta.

Kolmannelle radalle mennessä uhosin, että en keksi mistä se hylyn nappais. En ollu ajatellutkaan, et se ei putkesta kääntyis miun mukaan. Kohtuulliset ketutuskierrokset, muutenhan se oli nätti. Huoh. Sanoinkin, että ollaan ikuisia kakkosluokkalaisia, mutta toisaalta, haittaakse? Miulla oli tosi hyvä fiilis tehdä Mämmyn kanssa, tehtiin yhteen eikä tullut mitään superihmeellisyyksiä.
Kotona oltiin hei jo yhdeltätoista! 


Onnistuin Kotkassa loukkaamaan selkäni, astuin johonkin kuoppaan ja ilmeisesti venäytin selkäni tai jotain siihen suuntaan - tiistaiyönä selkä oli jo pirun kipee, keskiviikkona en ollut päästä sängystä ylös ja jätkillehän en saanut pantoja kaulaan ennen kuin menin istumaan keittiöön - ei yksinkertaisesti taipunut. Koska jokaikinen asento ja olotila sattu, jätin treenit välistä. Harmitti ihan pirusti, ne ois ollu Sallan treenit. Oisin niin  tahtonu. Näin niitten treeniradankin, se oli ihan sairaan hauskan näköinen ja yhyy. Menin kepolle pelaamaan lautapelejä, ja istuminen pöydän ääressä oli suurin piirtein suurin saavutus jonka sinä päivänä tein. Anteeksi, kävelinhän mä sentään kepolle asti, kokonaiset 300 metriä. Jätkien lenkit oli keskiviikkona aika minimaalliset.

Unohdin muuten mainita, sain Rickyn nypittyä tiistaina! Perse on vielä nyppimistä vailla mutta ihan kiitettävästi lähti karvaa nytkin...



Tänään sitten käytiin Lappeenrannassa kisaamassa. Mämmyllä startti, Rickyllä kaks. Siimeksellä jatkettiin, oli myös Kotkassa.



Mämmyn startista hylky. Keinulle asti nätti, en ymmärrä ohistusta, mut muutama muukin meni ohi joten okei. Keinulta viikon toinen keinuvitska, se menee treenin alle. Mutta pussi... Ei mennyt, ei. Tuomari sanoi, ettei hylyn jälkeen koulutella, en jäänyt sitten jankkaamaan. Harmitti. Ekalla kerralla meni siis ihan pussiin asti, mutta ei tullut ulos oikeesta suuaukosta. Näin jälkikäteen tulin siihen tulokseen, että oli tumma, tosi raskas pussi (moni tuli tosi hitaasti ulos), Mämmy on treenannut vaan kirkkaalla ja kevyellä pussilla. Toivotaan, että tästä ei tuu mitään suurta ongelmaa.

Olin muuten ihan hirveen masis ja kiukkunen, kepolle anteeksi ja kiitos siitä että kestit miua! Jakso muistuttaa siitä, että koiraharrastusta tehdään siksi että se on kivaa, ei siksi että radan jälkeen ollaan ihan möksmöks. Sain tsempattua Rickyn radoille. Ekalta otettiin hylky, ohjaajan piikkiin, annoin valua. Mut puomi toimi niin kuin oli tarkotus, käännökset suht pieniä ja kivantuntuinen vauhti pappakoiraksi, jee! Toiselta radalta sitten 10, törmäs miun jalkaan (jalkaohjaus vitonen) ja ohitti sit esteen, eli kymppi. Miulla tosin ei ollut rataantutustumisen jälkeenkään mitään hajua et mitä teen siinä kohtaa, joten mitä opimme? Suunnittele. Pidä suunnitelma. Toteuta.

Jätkät on olleet ihan reporankoja. Ricky nuoli etutassuaan kotona, vasenta, ja arvasin heti että polkuanturat taas kiusaa. Toisesta oli palanen lähtemässä irti, lähti nykäsemällä eikä verta ollenkaan, mut vähän aristi. Ehkä se taas tästä.

maanantaina, huhtikuuta 15

Estepainotteista

Käytiin perjantaina Sallan ja lauman kanssa treenaamassa. Sallalla oli mukana tavanomaistakin isompi joukko otuksia, mutiaisten ja pikku-Iken lisäksi reissussa oli mukana maailman ihastuttavin Flink-corgi! Tuli hirmu hyvä fiilis katsoessa Rickyä - miä en ois kolme vuotta sitten voinut kuvitellakaan pitäväni sitä irti laumassa, jossa ois yksi uros, kaksi sitä isompaa mustaa koira ja corgi, joka todellakin osasi pitää puolensa. Se elelele lauman mukana onnellisena, antaa Icarozin varastella palloaan ja vetelee pappa-hepuleita mudien kanssa. Se kasvoi sittenkin kunnon koirakansalaiseksi. 

Treenit oli lähinnä estepainotteiset, joten ratapiirrustus ei ole olellinen.

Mämmy
- tehtiin kontaktit namipalkalla Kotkaa ajatellen
- tehtiin eri keppikulmia, nättejä sisäänmenoja kun ohjaaja malttoi 
- puomi-putki ja putki-aa -erottelut on kunnossa
- oli rataosuudella aika hulivilimeningillä, vähän samalla meiningillä kun toissa viikonlopun kisoissa

Ricky
- tehtiin puomia, ja vahvistui, että R ottaa ota-käskyn vapautuskäskynä, jos se tulee kontaktin kohdalla. Jos käsky tuli alasmenon yläosassa, se oli perus "ota" -käsky, eli ajotukseen tarkkuutta. Toisaalta, teki ihan oikein ja yhtä näppärästi ihan ilman ota-käskyäkään, onko se pakollinen?
- keppejä eri kulmista, haki nätisti
- keinua tehtiin yksittäisenä ja kippaus seinään päin, tässä näky myös se "ota"-ongelma. Pitää kattoa mihin kehittyy ja vähän natustella

Huomenna oltaisiin lähdössä Kotkaan, Mämmyllä kolme starttia. Ja aamupäivästä ois tavoitteena nyppiä Ärränen.

keskiviikkona, huhtikuuta 10

Minä ihan itse!


Mämmy- korvat kotona, ensimmäinen kierros outoa säntäilyä, lenkitystä, rimoja alas, aalta tultiin ylhäältä... 2 rima tippui pakkovalssilla, ei löytänyt keppejä, jätti kepit kesken kun juoksin keppien sisäpuolta ja meinasin vaan työntää 10 hypyn taakse, tuli okserin päälle pirun pahannäköisesti mutta ei onneksi käynyt mitään
- toisella kierroksella tsemppasi kunnolla, kepeillä antoi leikata takaa, 10 rima tuli alas, muuten tosi jees

Ricky
- ohjaaja veti vähän puolihuolimattomasti ekan kierroksen... ei menty 3 putkeen, 8 putken sijaan mentiin aalle, puomin sijaan putkeen...
- toisella kierroksella tsemppaus, pelitti tosi hyvin, ainoastaan puomilla varastaa. Stoppaa, joo, mutta ennakoi vapautuskäskyn. Tehtiin puomi erikseen kolmesti ja lähti varasti joka kerta. Treenin alle, vaikka toihan ois itseasiassa aivan ihanteellinen kisapuomi...

maanantaina, huhtikuuta 8

Kotikisaviikonloppu


Takana kotikisaviikonloppu, joka toi mukanaan sekä hyvää että pahaa mieltä. 

Mämmyn kanssa lauantaina. Jätkä haki lämpillä hyvin kontaktia, oli kuuliainen, ei räyhännyt hirveesti ennen radalle menoa. Olin tyytyväinen - kunnes päästiin sinne radalle. Sehän levisi käsiin kuin ilmapallo. (okei, aa oli puhtaasti mun muka, en mä treeneissäkään tunge sinne kättä, mutta oli se jo sitä ennen kauheeta) Toinen rata ei ollut yhtään ensimmäistä parempi, vaikka olin tosi iloinen siitä, että sain vedettyä hyppysuoran jälkeen oikealle hypylle. Siinä taisikin olla lauantain kaikki hyvä fiilis. Ero kuukauden takaisiin Lappeen kisoihin oli huomattava. Mietintämyssyssä on nyt möyrinyt lähinnä se, että Lappeenrannassa se oli yksin, ilman Rickyä, sai kaiken huomion. Voisiko juttu olla noin pieni? Toinen juttu oli meidän hylly-tilastot Kouvolasta. Pelkkää hyllyä, yks kymppi. Onko oma halli vaan niin tuttu, että siinä "uskaltaa" säveltää? Vähän samalla tavalla kuin Mikkelissä - ei se muualla leviä sillä tavalla käsiin. No, leuka rintaan. Katotaan ensi viikolla Kotkassa, jos R jäis kotiin, jos korvat olisi päässä? En tiiä.

Sunnutaina sitten Ricky. Luottojätkä. Se oli aivan valtavan iloinen, kun pääsi itsekin tekemään eikä vaan olemaan seuraneitinä. Teki nättiä työtä, hyvät kontaktit kaikilla radoilla, etenemä (suhteellisen juostavilla) radoilla yli neljän, jee! Hyppis oli koiran kannalta mahdollisimman epälooginen, täysiä ja sitten vauhti pois. Koira teki vitskan (harjoitteluun muuten pussin jälkeen kääntyminen!), ohjaaja hyllytti. Jälkikäteen vähän harmitti - radalta tuli kaksi tulosta, voittajan nolla ja toiseksi tulleen 10,33 tulos. Agiratojen tuplanollat sijoilla 3. ja 5. oli kuitenkin siistejä, ehkä aavistuksen jähmeitä, mutta yhdessä tekemisestä jäi hyvä mieli. Ja muumimuki ja lakuja, muhah.

Ja Mämmy täytti sunnuntaina kuusi vee, voi hurja! Kulmakarvat ovat jo harmaat, sniff.

torstaina, huhtikuuta 4

Itävaltalaisittain


Käytiin Sallan ja mutiaisten kanssa treenaamassa. Kevyet aamutreenit - kolme tuntia hallilla. Tästä ajasta treenausta oli aika paljon vähemmän kuin maailmanparannusta, mutta oikeesti tehtiin tosi hyvälaatuista treeniä, osasin oikeesti lopettaa ajoissa eikä tullut tehtyä tyhmää "hei vielä kolmas kerta" tms.

Ricky
- tein ensin eilisen Jeren treenin ongelmakohdan: putki-hyppy-kepit. Tällä kertaa sain koiran kuulolle ja kiertämään hypyn taakse (koiran näkökulmasta), jee!
- Mämmyn jälkeen itse rata, joka oli miun käsittääkseni greetings from Austria. Lössöä ohjausta, lössöä suoritusta. Hyi häpeä, ohjaaja. Eipä miulla oikeestaan muuta sanottavaa kuin että ohi viennit tosi vaikeita, ei hahmottanut keppien alkua kunnolla, keinulla nätti stoppi

Max
- asenne niin super että en voi kun ihailla <3  Itse asiassa me tehtiin nollaa jopa  12 esteelle asti, vaikka olin varma, että kosahtaa vähintään 10 hypylle
- mitähän sanoisin? teki just niin kuin ohjaaja sanoi, sata lasissa, tarkkaa, hyvää toimintaa, korvat päässä. Oon tosi iloinen :)

Hyvillä mielin lähdetään viikonloppuna omiin kisoihin!

Treenien jälkeen kävin kauppareissulla myös apteekista hommaamassa matolääkkeet ja silmätippoja Mämmyn vuotaviin silmiin. Vielähän se ei ole paha, mutta katupöly ja ahtaat kyynelkanavat ei oo kovin kiva yhdistemä. 

keskiviikkona, huhtikuuta 3

Magnusti ja maantiekiitäjä


Ryhmätreenit. Pakoiltiin pääsykoekirjaa ja mentiin hallille jo puoli seitsemän maissa, käytiin rämpimässä jollain moottorikelkkapolulla, joka kesti jätkiä kyllä tosi hyvin mutta miä olin koko ajan polvia myöten sitten lumihangessa... Eli lämpät oli ainakin ihan jees. Tosin jouduttiin odottellee omaa vuoroa jokunen tovi, joten meni sitten vähän hukkaan. 

Max
- ensimmäinen rata oli jotain... aika flow-fiilis! Putken haki ihan pirun hyvin, ei edes kattonut puomia, 5 hyppy kierrätin ulkokautta, niisto, kepit - haki pirun hyvin ja tosi nätti rytmitys
- irtosi 9 putkeen hirmu nätisti, niistin 2 hypyn, 14 vastaisella ja puomilla namipalkka
- 14-16 väliä hinkattiin aika pitkään, haki jatkuvasti 16 putkea väärin päin, toimi loppujen lopuksi lelupalkalla tuplasylkkärillä
- Mämmyllä oli ihan hirmuinen yritys, into ja tahto. Vertaan edelleen viime talveen, mutta miulla on aivan hirmuisen ihana otus!

Ricky
- Jeren sanoin, se oli koko radan aika jurpo ja mangusti koko koira. 3-4 oli huomattavasti vaikeampi kuin Mämmyllä ja 5 hyppy tultiin jatkuvasti väärin päin. Ei tullut käteen, ei edes palloon, ei sitten millään. Jurpo mikä jurpo. Treenattavaksi. Loppujen lopuksi tehtiin 7 hyppy ulkokautta kierrättämällä, niin kuin Mämmyn kanssa. Kepeille haki tosi nätisti ja oikeestaan koko loppurata sujui tosi nätisti
- 15-16 tein yhdellä sylkkärillä ja "Ricky"-komennolla, nätti
- 17 hyppy levisi useamman kerran, hmm

tiistaina, huhtikuuta 2

Keppitreenit

Hallilla 40 minuuttia. Meillä oli kepit, pari hyppyä ja putki, jolla tehtiin pari eri variaatiota, en kuitenkaan näe syytä siitä ratapiirrosta tehdä (suomeksi en jaksa numeroida kaikkea...)

Ricky teki ensin. Tosi hyvä tsemppi, kiihdytti tosi hyvin kepeillä, haki tosi nätisti eri kulmista. Esteitten ohitus tuntu olevan hirmu vaikeeta jostain syystä. 

Mämmy teki Rickyn jälkeen. Hirmu nättejä hakuja kepeille, irtosi tosi makeesti, mutta ei saanut oikein rytmityksestä kiinni ja itse keppisuoritukset oli jotenkin hirmu tyhmän näkösiä. Saatiin kuitenkin treenattua just sitä, mikä oli tarkotus: keppikulmat. 

sunnuntaina, maaliskuuta 31

Maaliskuun välikatsaus

Ricky
- yhdet kisat, kaksi starttia: ohjaajan sössimä nolla ja hylky
- neljät treenit: kahdet omatoimitreenit ja kahdet ohjatut
- yleisfiilis on ollut hirmu positiivinen :)
- alaselässä vähän jäykkyyttä pitkin kuukautta, parantuu aina hieromisen yhteydessä

Max
- yhdet kisat, kaksi starttia: nätti vitska ja nätti hylky
- neljät treenit: kahdet omatoimitreenit ja kahdet ohjatut
- yleisfiilikseltä ihan älyttömän positiivinen! ylimääräinen kaahatus on jäänyt pois ihan kokonaan, M hakee lenkeillä paljon enemmän kontaktia, ylipäätään kaikilla elämän osa-alueilla on ollut aivan hirmuisen ihana koira!
- hierottaessa on ollut aukinaisen tuntuinen

Yleisesti ollut paljon pitkiä lenkkejä, enemmän yhteistä tekemistä kun Karitan kirjotukset loppu. Ricky the remmirähjäkin on ollut epätavallisen hiljainen ja kuuliainen ohitustilanteissa, jee!